Taas on takana viikonloppu mökillä koko lähisuvun kanssa. Eipä voi sanoa, että mökkisaaressa hermo lepää. Mistäköhän juontuu tämä jokaiselle tuttu sukurakkaus, joka ajaa välillä hermoromahduksen partaaalle? 

Kun suuri joukko ihmisiä, jotka tuntevat toisensa, kokoontuvat pidemmäksi ajaksi yhteen tilaan, yksityisyyden muurit horjuvat. Ja pahasti. Jokainen tietää, missä laukussa toisen tavarat ovat, mistä viereisessä pedissä nukkuvan hammasharja löytyy ja, kuinka jokainen haluaa syödä leipänsä. Itse lähden siitä, etten koske toisten tavaroihin jos muut eivät koske minun tavaroihini. Ensimmäisen yön yli selviää tällä tekniikalla, mutta toisen yön alkaessa on tartuttava rajumpiin keinoihin. Tässä lempparikeinoni:

1. Vetäytyminen. Parhaiten suuri lauma toimii kun jokaisen oma henkilökohtainen reviiri on sopivan kokoinen. Jos turha seura alkaa ahdistaa, kannattaa vetäytyä vaikkapa viereiseen pusikkoon rauhoittumaan.

2. 1, 2, 3. Omassa mielessään laskeminen toimii. Aina kun toinen alkaa ärsyttää kovsti, riittää kun vetää syvään henkä ja rauhoittuu. (Ainakin yrittää rauhoittua... :)

3. Suorat sanat. Tätä en suosittele, sillä kyseinen keino saattaa lisätä jännitystä suuressa ryhmässä radikaalisti. Joksus on kuitenkin pakko sanoa, mitä ajattelee. Kun tällainen hetki tulee (kai olet kokeillut sitä ennen kohtia 1. ja 2.) pitää osta lopettaa oikeassa kohdassa. Turha solvaaminen menee yli. Parasta on, jos onnistunut sanoamaan vain, mikä SINUA ärsyttää.

Eli seuraavan mökkimatkan lähestyessä, painan mieeni nämä kolme kohtaa ja nautin sukulaisten seurasta. Ja sen jälkeen nautin lähtiessäni yksin kotiin. :)