Miksi aikuiset alkavat opettamaan nuoremmilleen jo varhain, että: "Nyt on pressan vaalit". Tai että: "Voi voi kun se meidän pääministeri on alkanut jo deittailemaan". Sitten kun piltti ei kiinnostukkaan aiheesta lapsi on ympäristöstään piittaamaton nulikka. Itse olen jo monen monta kertaa kuullut kuinka kaikki "kaikki fiksut lukee jo Hesaria". Ja sen seurauksena luen Hesarin nykyään joka aamu. Onko tuo silti niin hirveän tärkeää? Onhan se nyt varmaan hienoa sanoa:

"Poikani, kokoomusnuori."

tai: "Tyttäreni, suoraan kunnallisvaltuustosta."

Mutta entäs kun lapsi ei kiinnostukkaan politiikasta. Sitten vanhemmat yrittävät vielä epätoivoisesti tyrkyttää lapselle muita vaihtoehtoja. Esimerkkeinä: "Lääkärin ei tarvitse tietää  mitään politiikasta. Se ortopedi ystävänikin on aina pihalla kuin joulupukki." Ja jos lapsi ei vieläkään innostu hänet leimataan suvun mustaksi lampaaksi, joka on laiska pummi ja jota kiinnostaa vain BB:n katsominen ja joka vain haaveilee valoisasta tulevaisuudesta. Usein nämä ovat kuitenkin ihan tyytyväisiä elämään. Ainakaan heitä ei uhkaa loppuunpalaminen kun tapahtuu vallankaappaus tai kun häntä syytetään vaalivilpistä. Ja miksi sitä pitäisikään olla koko ajan kuin seipään niellyt sitruuna?