Olen viime aikoina miettinyt paljon auttamista. Missä kulkee raja auttamisen ja muiden puolesta tekemisen välillä? Onko auttamisella hinta? Ja ennen kaikkea, mikä on auttamista?...

Auttaminen on epäselvä asia. Jotkut auttavat muita pelkästä hyvästä mielestä kun taas toiset odottavat vastapalvelusia. Varsinkin erilaiset "jeesustelijat" (=tekopyhät) nauttivat auttamisesta. Mikäs sen mukavampaa kuin auttaa muita ja saada sillä itselleen laupiaan samarialaisen maine? (Tästä kohdasta on tullut palautetta... Suurin osa ihmisistä kuuluu siis niihin, jotka auttavat mielellään. Jeesustelijoita ei onneksi ole viittätoista tusinassa.)

Auttamista on kuitenkin monenlaista. On ystäväntekoja (esim. opiskelussa auttaminen ym. aikaa vaativat hommat), jokapäiväisiä tekoja (kertoa bussissa vieressäsi istuvalle leidille hänen hameenhelmansa irvistävän) ja niitä tekoja, joista voi todella pyytää vastapalvelusta (esim. remontissa auttaminen). Joissain tapauksissa raja on kuitenkin häilyvä. Voiko pienen valkoisen valheen kertomisesta pyytää vastapalvelusta tai voiko tutun naapurintädin kauppakassin täyttämisestä ottaa vastaan rahaa? Sen kun tietäisi...

Myös jatkuva toisen puolesta kyhääminen mietityttää minua. Voiko avun vastaanottaja muuttua laiskaksi liian kiltin ihmisen ilmestyessä elämään? Auttamiseseen pitäisi yrittää ilmeisesti löytää myös tasapaino... Huh, kuinka monimutkaista. o_O 

Nyt en edes pääse loppupäätelmiin... :) Aloittaessani luulin tietäväni, mitä loppuun laittaisin. Nyt en enää. Ilmeisesti liika pohtiminen on pahasta. Mukavia loman loppuviikkoja kaikille! 

                                                     Teemaan sopiva kuva... :)