Tässä vaiheessa vuotta alkaa miettiä, minkälaisen todistuksen saa. Olen kyllä tänä vuonna onnistunut ihan tasoni mukaisesti ja koerivi on näyttänyt tylsän puoleiselta. Mutta mikä siinä on, miksi sen todistuksen täytyy olla niin hyvä? Kysymykset nousevat pintaan...

Tästä pääsen sitten aiheeseeni. Minulle on jo pienestä asti opetettu, että pitäähän sitä ihmisellä kunnianhmoa olla. Ethän sinä ole mitään jos et edes osaa mitään. Ja jos se on näin, niin mikä määrittää "osaamisen"? Onko se 10 keskiarvo vai pettämätön vaatemaku? Vaiko kenties taito kirjoittaa tai ommella? Erilaisia taitajia on melkein joka lähtöön. Itseäni en uskalla luokitella yksiinkään taitajiin. Olen kuulemma keskitasoa parempi lähes kaikessa. Mutta onko sekään nyt niin ihanaa, että osaan kaikkea hyvin mutten mitään loistavasti?

Olen myös miettinyt lausetta: "Kaikki ovat hyviä jossakin." Voisinko olla aikuisena ammattitason laskettelija jos vain olisin opetellut laskettelmaan? Haaskasinko kykyni kun en hypännyt rinteeseen kolme vuotiaana? Toisaalta on masentavaa ajatella, että jokainen voisi olla mestari jossakin, mutta harva tietää missä. Vai onko väite edes tosi, talsiiko joukossamme vain auttamattomia luusereita ja muutamia tähtiä? Niitä ammatilaislaskettelijoita ja muita ainaisia onnistujia.