Olen aina ihmetellyt, miksi joulu on joulu. Syntyykö se kuusesta, sinappihuntuisesta kinkusta vai lahjoista. Yleisin toteamus tähän on: "No sehän on se joulun tunnelma!", mutta onko mahdollista että pelkkä tunnelma voi luoda maailmanlaajuisen tradition? Onko joulu todella "ihmismielen rauhan valtakunta" vai vain jenkkien kaupallistettu ostosesonki.

Minulle joulusta tulee mieleen Fazerin jouluikkuna, jatkuvasti soitetut joululaulut Stockmannilla ja pikkusiskoni pukki-intoilut. Ja ainakin kaksi ensimmäistä ovat kaupallista turhuutta, eivät suinkaan pelkkää tunnelmaa. Joulupukkiin uskominenkin loppuu  siinä kuusi vuotiaana. Siskonikin on jo alkanut kysellä, että "mistä ne lahjat oikeesti tulee?"

Myönnän kuitenkin olevani jouluholisti. Kaivan kynttilät pöytälaatikosta jo lokakuun alussa ja alan listata lahjatoiveitani viimeistään marraskuussa. Ensilumen sataessa olen onneni kukkuloilla ja hyräilen loppupäivän Tip-Tapia. 

Jouluostokset esittävät myös suurta osaa koko hössötyksessä. Mitä ostaisi äidlle, mummille, serkun siskon kummin kaimalle ja niille muille läheisille? Aina ennen ostoksille lähtöä mieleni täyttyy joulufiiliksestä. Haaveilen  lumisesta Kluuvi-kadusta, pysähtymisestä johonkin katukahvilaan ja kavereiden kanssa vietetystä ajasta. Kuitenkin viime vuodesta mieleeni jäi vain jatkuva takin riisuminen, bussista myöhästyminen ja vesisade. Ja lopulta ajatus, tässäkö tämä nyt oli.

En voisi koskaan sanoa, etten pitäisi joulusta, mutta ajan mittaan olen tullut kyynisemmäksi sen suhteen. Esimerkiksi joulukuusi on nykyään vain variseva oksa, joka raahataan sisälle pari päivää aikaisemmin ja kinkku lihaköntti sinappihunnussa ja neilikoilla pisteltynä. Ja silti rakastan joulua. Eli kaipa se todella on olemassa, se "joulun tunnelma".