Suomi, tuo monikulttuurisuuden malja :), on pullollaan kaikenlaisia juhlijoita. On änkyräkännin vetäjiä (yleensä joka perjantai), fiineissä illallisissa istujia ja meitä muita juhlijoita. Rentoja ja ennen kaikkea tavallisia.

Tiedän erään perheen, joka järjestää tasaisin aikavälein kynttiläillallisia hopeahaarukoineen kaikkineen. Perheen kuopuksen mielestä tämä on puhdasta snobbailua, mutta esikoisen mielestä sivistävää harjoitusta. Ota siitä nyt sitten selvää, että kumpaa.

Julkisissa taas kuulee kaikenlaisia tarinoita viime viikonlopun juhlista ja kuinka darra ei lopu varmaan ennen seuraavia juhlia. Eräskin parikymppinen nuorimies totesi eilen metrossa tyynesti, ettei pysty juomaan kohtuullisesti. Siihen kaverit vain naureskelivat, että "no on huomattu". Onkos tämä sitten oikean suomalaisen juhlijan ruummillistuma? Mies, joka ryyppää kunnes kaatuu...

Ja tästä pääsemme ikuisuuskysymykseen, millainen on suomalainen juhlija. Onko suomalainen erämies amerikkalaistunut cocktail-juhliin saakka? Vai onko erämies koskaan saunahalkoja paljain käsin pilkkovasta villistä muuksi muuttunutkaan? Vai onko hän nykyään jotain siltä väiltä? Vaikkapa käsinkoverretusta puukupista martinia latkiva cityihminen.

Ehkä emme saa koskaan tietää. Voi myös olla, että joskus tietämättömyys on vain hyvästä. Joka tapauksessa hyvää tulevaa juhlintakautta (käynnistyy vapusta:)!